BARF-ruokinnan aloittaminen
Monella on todella paljon pelkoja liittyen barffaamisen aloittamiseen. Osa pelkää suolistotukosta, toinen koiran hotkimista, kolmas sitä, ettei koira saa tarpeeksi kaikkea tarvitsemaansa. Pääsääntöisesti kaikki kuitenkin sujuu ongelmitta. Jos tuntuu epävarmalta, paras tapa perehtyä aiheeseen on jonkin tuttavan avulla joka barffaa koiriaan. Mikäli tällaista tuttavaa ei ole, voi turvautua kirjallisuuteen tai internetiin, kunhan muistaa suhtautua terveen kriittisesti neuvoihin, joita siellä on. Suurin osa raakaruokaa myyvistä liikkeistä neuvoo myös erittäin mielellään.
BARFin perustana on, että koiran ruokavalio koostuu pääosin luista ja rustoista. Niiden osuus ruoasta pitäisi olla 60–75%. Loppu koostuu lihasta, kalasta ja sisäelimistä. Tällä tavoin pyritään matkimaan koiran luonnollista ruokavaliota, joka koostuu pääosin kokonaisista pieneläimistä. Kasvissoseita voi antaa joko satunnaisesti hieman suurempia määriä kerrallaan tai päivittäin erittäin pieniä määriä.
Mikäli yllämainittu suhdeluku luuaineksen ja lihatuotteiden välillä täyttyy, koira saa kaiken tarvitsemansa ravinnostaan, edellyttäen että lihat ja luut ovat peräisin vähintään kolmesta eri eläimestä. Koira siis pärjää vallan mainiosti esim. Sialla, naudalla ja kanalla. Suurempi vaihtelu ei ole ollenkaan haitallista, päinvastoin, mutta kolme eri eläintä riittää.
Millä luilla kannattaa aloittaa?
Yleisin kysymys on, uskaltaako tosiaan luita antaa ja millä luilla olisi hyvä aloittaa. Suurimmalle osalle on toitotettu, ettei koiralle koskaan saa antaa linnun luita. Tämä pitää täysin paikkansa jos puhutaan kypsennetyistä luista! Koiralle ei koskaan saa antaa kypsennettyjä luita, sillä niistä lohkeaa teräviä palasia jotka voivat vahingoittaa koiran elimistöä. Lisäksi luuaines muuttuu huomattavasti kovemmaksi kypsennettäessä, eli se ei myöskään sula samanlailla kypsentämisen jälkeen.
Luut ja rustot tulee aina antaa raakana!
Hyviä aloitusluita ovat kanan kaikki osat (siivet, kaulat, selkärangat) sekä pehmeämmät rustot. Siipiä saa myös jauhettuna jos pelottaa, että koira hotkii. Tarjolla on myös luumurskaa joka useimmiten koostuu jauhetuista naudan- ja sianluista. Nämä luut ovat myös hyviä pienemmille koirille ja murskeita voi antaa luiden sijasta koirille jolla on esim. jouduttu poistamaan paljon hampaita.
Seuraavaksi ruokavalioon voi ottaa mukaan vaikka sian kylkiluut ja kalkkunansiivet. Jos niiden syönti sujuu hyvin, voi oikeastaan siirtyä syömään mitä tahansa luita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että luiden syöminen on taitolaji. Koirat oppivat yllättävän nopeasti syömään luita, mutta alussa voi olla, ettei koira saa suuremmista luista mitään irti. Tämä korjaantuu vain harjoittelemalla, eli koiralle pitää antaa luita jotta se oppii niitä syömään.
Luunpalojen oksentaminen ja löysät ulosteet
Kun nappulaan tai vastaavaan tottunut koira siirretään BARFille, on hyvin todennäköistä että koira alussa oksentaa luunpalasia riippumatta siitä onko se hotkinut luita vai ei. Mitä suurempia palasia ja mitä kovempaa luuta se on saanut, sen todennäköisempää on, että se oksentaa luunpalasia. Tämä ei ole vaarallista, vaan täysin luonnollista, ennen kuin koiran elimistö oppii sulattamaan luuainesta. Syy oksentamiseen on se, että koiran elimistö on tottunut kehittämään huomattavasti heikompia vatsahappoja kun mitä luun sulattamiseen tarvitaan ja siten kaikki luuaines ei aluksi sula. Todennäköistä on, että oksentelu loppuu viikon sisällä, jos sitä esiintyy lainkaan.
Toinen mahdollinen aloittamiseen liittyvä ilmiö on, että koiralle tulee ripuli. Sekin menee ohi viimeistään viikossa, eikä ole vaarallista. Koiran elimistö tarvitsee hetken aikaa tottua uuteen ruokavalioon ja sekä oksentaminen että ripuli menee itsekseen ohi yleensä hyvin pian.
Paljonko annan ruoka? Entä miten tietää, että ruoan määrä on oikea?
Määrä on hyvin yksilöllinen ja riippuvainen mm. koiran liikunnasta, lämpötilasta jossa se oleskelee jne. Laskennallisesti koira tarvitsee 2-5% elopainostaan ruokaa vuorokaudessa. Täten esim. 10kg painavan koiran pitäisi saada 200-500g ruokaa päivässä. Määrä saattaa vaikuttaa kovin pieneltä nappulaan verrattuna, sillä lihat ja luut ovat energiaa paljon tiiviimmässä muodossa!
Paras tapa on aloittaa esim. 2,5 prosentilla koiran painosta. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että 10kg painavan koiran tulisi saada kokonaisuudessaan 250g ruokaa päivässä. Tästä vähintään 60% (eli vähintään 150g) pitäisi olla luuta ja rustoa ja loput (100g) lihaa, kalaa tai sisäelimiä. Tämä ei tarkoita sitä, että koiran tulee joka päivä saada molempia tai yhtä paljon ellei omistaja näin halua. Koiralle voisi antaa vaikka 200g lihaa yhtenä päivänä ja 300g luuta tai rustoa seuraavana päivänä. Ruokamäärän tulee tasoittua noin viikossa.
Ruokamäärä haetaan kohdalleen siis koiraa seuraamalla. Jos koira lihoo, tulee ruokamäärää pienentää, jos se laihtuu, tulee ruokamäärää lisätä. Ulosteita seuraamalla voi myös päätellä ruuan määrästä jotakin. Jos ulosteet ovat kiinteät tai kovahkot, on määrä sopiva. Löysä uloste sen jälkeen että koiran elimistö on tottunut uuteen ruokavalioon, on monesti merkki siitä että koira saa enemmän ruokaa kun mitä se pystyy sulattamaan.
Mitä teen, jos/kun koira ahmii tai hotkii ruokansa?
Monesti jos koira on syönyt nappulaa tai vastaavaa ennen raakaan siirtymistä, sillä vaikuttaa olevan aivan tavaton kiire syödä ja se suorastaan ahmii kaiken, niellen sitten monesti liian suuria luunpalasia ja oksentaen niitä myöhemmin. Tämä ei yleensä ole vaarallista, vaikka ihmiset sen kauhistuttavana kokevatkin. Esim. ranskanbulldoggi voi hyvinkin niellä kokonaisen kanasiiven ilman että siitä on mitään haittaa sille. Siipi sulaa sen elimistössä sangen hyvin. Koiran elimistö on luotu suurien palojen nielemiseen, mutta on muutama "kikka" mitä voi käyttää jos koira ahmii ihan tavattomasti:
- Pyri rauhallisuuteen syömistilanteessa. Jos perheessä on useampi koira, on kilpailu todennäköistä ja se johtaa ahmimiseen. Pyri siihen, että koira saa ruokansa vasta kun se malttaa olla rauhallinen ja jos mahdollista, anna koirille tarpeeksi tilaa toisistaan. Huolehdi siitä, että ne eivät varasta toistensa ruokia/luita. Ne rauhoittuvat kyllä ajanmittaan, kun oppivat että tätä herkkua saa päivittäin.
- Voit aloittaa syöttämisen kädestä, mutta varo sormiasi. Osa koirista varoo ihmisen käsiä, jotkut eivät. Tämä on toisaalta opettamiskysymys, mutta se voi olla tuskallinen tie. Osa koirista taas ovat sellaisia, etteivät suostu puremaan luuta ollenkaan niin kauan kun se on ihmisen kädessä.
- Syötä niin suuria luita, ettei koira saa ahmittua/nieltyä niitä kokonaisena. Pennun kanssa on helpompaa kun se on vielä pieni. Aikuisen, suuren koiran kanssa joutuu joskus käyttämään hieman mielikuvitusta. Esim. Suuret rustot tai naudan nivelet ovat senverran suuria, ettei niitä saa ahmittua edes tanskandoggi. Siansorkat ovat myös oivallisia, sillä niissä on mukana nahka joka on niin sitkeää, ettei koira yksinkertaisesti pysty hotkimaan ja saamaan siitä tavattoman suuria palasia kerralla.
- Syötä luut jäisinä jolloin ne ovat kovempia ja siten vaikeampia saada hotkittua.
- Kanansiivet, kaulat ja rangat ovat hyviä aloitusluita siksi, että ne ovat lähestulkoon rustoa eikä luuta, eli vaikka koira nielisi siivet kokonaisena, ne yleensä sulavat ongelmitta.
Entäpä, jos BARF-ruokinnassa ilmenee ongelmia, joihin en tiedä vastausta?
Sillon paras tapa on kääntyä jonkun barffaavan henkilön puoleen. Mikäli tällaista henkilöä ei tunne, voi kääntyä raakaravintoa myyvän tahon puoleen tai kysyä muilta esim. internetissä joltakin BARF-aiheiselta keskustelupalstalta, kunhan muistaa suhtautua saamiinsa vastauksiin kriittisestä.
Käy myös tutustumassa keskustelupalstaamme, http://calcifers.bubblelol.com
Riikka Lahti